Toimittajien esittelyt

Anna Luomajärvi

Olen 16-vuotias kurulainen tyttö. Perheeseeni kuuluu itseni lisäksi neljä pikkusiskoa, pikkuveli ja vanhemmat. Asumme maatilalla, jossa kasvatamme lihakarjaa. Muutin syksyllä 2013 Parkanoon lukio-opintojen perässä. Harrastuksiini kuuluvat erilaiset käsityöt, lukeminen, ja leivonta. Tällä hetkellä puikoilta löytyy lapaset, yöpöydällä odottaa Pauliina Rauhalan Taivaslaulu-kirja ja kokeiluun on menossa aleksanterinleivokset. Koulussa eniten kiinnostavat äidinkieli, historia ja englanti. Tulevaisuudensuunnitelmia ei vielä ole, vaikka siitä koko ajan kyselläänkin. Lehtityön kurssin valitsin, koska olen ollut kiinnostunut kirjoittamisesta lukemisen lisäksi. Toinen syy valinnalleni oli se, että halusin tietää enemmän toimittajan työstä ja lehtitekstien kirjoittamisesta.

Julia Jokela

Olen 16-vuotias ja asun Parkanossa ja käyn lukiota. Harrastan aika paljon piirtämistä ja maalaamista, musiikki ja lukeminen kuuluvat myös harrastuksiini, unohtamatta elokuvia.

Olen aina rakastanut piirtämistä. Jo ihan pienenä ei ollut mitenkään epätavallista minun kohdallani, että kaupasta piti raahata joka päivä uusia värikyniä, vesivärejä, sun muita juttuja. Piirtäminen on yksinkertaisesti aina ollut osa elämääni. Iän myötä taito on aina vain kehittynyt ja mukaan on tullut myös innostus taidetta kohtaan. Rakastan muiden töiden katselua ja kiinnitän niissä aina erityisesti huomiota valoon ja varjoon, väreihin, suuntiin ja muotoihin. Aika usein pohdin myös niiden sanomaa tai tunnelmaa. Pidän todella paljon erilaisten tekniikoiden kokeilemisesta ja elämässäni on tuskin yhtään päivää, jolloin en miettisi, miten jonkun asian piirtäisi tai maalaisi.

Näin yleisesti voisi siis sanoa, että olen taiteellinen, eläinrakas, laiska, iloinen huumorintajuinen persoona, jolla on varmasti joku mielipide kaikista asioista, ja joka rakastaa elämän pieniä iloja, ja jonka voi löytää tekemässä mitä erikoisempia asioita, esimerkiksi pohtimassa sitä, voiko nurmikkoa imuroida.

Saija Papunen

Olen 16-vuotias parkanolainen tyttö, ja käyn tällä hetkellä Parkanon lukiota. Harrastan ratsastusta, surffailua netissä ja surkeaa huumoria. Olen pienestä pitäen rakastanut taiteita ja kirjallisuutta, ja suosikkikirjani on Dante Alighierin runoteos Jumalainen näytelmä. Myös eläimet, etenkin hevoset ja koirat, ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Musiikkimakuni on todella joustava, eli kuuntelen sitä mikä kuulostaa hyvältä genrestä riippumatta. Yhtenä hetkenä saatan kuunnella Vivaldia ja heti perään Slayeria.
                      Rakastan kesää ja etenkin hämäriä hetkiä, jolloin auringon viimeiset säteet maalautuvat mäntyjen runkoihin saaden ne hehkumaan kuin niillä olisi sisäinen valonlähde. Päivisin minut löytää monesti lähimmästä pusikosta kuvaamasta jotain niinkin järkevää kuin heiniä eri perspektiiveistä. Vaikka henkisesti kotini on perheemme kesämökillä, en kaihda myöskään urbaanimpia kulttuurielämyksiä.
                      Huoneessani vallitsee aina iloinen kaaos: erilaisia siveltimiä ja maaleja pyörii lattioilla; kirjahyllyssä seisovat vierekkäin sulassa sovussa Hugleikur Dagssonin Huumorin musta kirja ja J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta; television ruudun edessä pönöttää sitkeästi eräs hyasintti, jota en ole viitsinyt siirtää muualle. Tietokone on monesti joutunut tahattoman väkivallan uhriksi astuttuani sen päälle harhaillessani yöllä keittiöön juomaan.   
                      Sellainen minä siis olen: vähintäänkin ristiriitainen, laiska haaveksija, joka mieluummin vaikka nukkuu kuin vaivautuu tekemään mitään hyödyllistä.

ANTIMAINOS: Vesitornin varjossa

Julia Jokela ja Saija Papunen

Parkano, tuo pieni ja eriskummallinen yhteisö. Kun tänne matkallaan osuu, niin paikasta ei voi erehtyä. Ensimmäisenä silmiin osuu kaukana horisontissa aamun kauniissa valossa kimalteleva vesitorni. Ah, nuo ihanat männyn värit! Keskustaa lähestyttäessä katukuvaan alkaa ilmestyä yhä enemmän mopoautoja, ja itse keskustassa silmiisi osuu varmasti elämän auringonlaskua kohti horjahtelevia herrasmiehiä, tutummin puleja eli spurguja.

Parkano on mitä parhain lomakohde lapsiperheille. Tien varsilta löytyy leluja perheen pienimmillekin: tyhjiä kaljapulloja, Hesburgerin pakkauspapereita sekä kaikkea muuta mukavaa roskaa! Puhelinlankoja koristamaan paikalliset, varsinkin muutama vuosi sitten, nostelivat kenkäpareja. Parkano on siitä erikoinen lomailupaikka, että täällä ei ole kerrassaan mitään nähtävyyksiä. No okei, jos olet todella syrjäytynyt ja epätoivoinen, voit vierailla kotiseutumuseossa ihailemassa vanhoja esineitä. Siitä onkin mukava mennä näköalapaikalle vaikkapa Lidlin pihaan, ja nauttia edessä avautuvasta näystä: vesitorni, joka ei näytä tippaakaan esikuvaltaan männyltä. Jos etsit aidompaa luontonäkymää, kiipeä Harjulammen hyppytorniin ja näet suota, sekä niitä mäntyjä. Mutta varo: hiekan seassa voi olla huumeneuloja ja lasia.

Parkanolaiset ovat todella vieraanvaraista väkeä! Tänne kun tulet, niin voit olla varma, että saat osaksesi vihaista mulkoilua ja kyräilevää kehonkieltä, etenkin väestön keski-iän ylittäneeltä osalta. Ja jos joku on niin rohkea, että tänne muuttaa, voi olla varma, että se on vuosisadan skuuppi paikallislehdessä. Toimitus varmasti ilmestyy kotiovelle jo seuraavana aamuna. Parkano on myös tunnettu kulttuurien sulatusuuni: täällä elävät sovussa sekaisin niin paikallinen väestö, venäläiset kuin turkkilaisetkin. Mikä kaunis kansojen harmonia!

                     

Mikäli haluat vaikuttaa kunnan asioihin, tartu rohkeasti kännykkään ja lähetä viesti paikallislehden yleisönosastolle. Saat varmasti oivia viisauksia, ehkä jopa Raamatusta, vastaukseksi.  Muutenkin vaikuttaminen tuntuu olevan parkanolaisille sydämen asia: kunnallisvaaleissa on samat ehdokkaat vuodesta toiseen. Ja sitten nämä valituiksi tulleet päättävät valtuustossa aivan samoista asioista kuin viime vuonnakin, eikä päätöstä saada silti tehtyä.

Parkanon yöelämä on erinomaisen vilkasta. Kaupungista löytyy jopa kaksi (2) baaria, joissa voit juhlia; villille päälle tullessasi voit jopa laulaa karaokea nelikymppisten kanssa. Nostalgiaa ja hämyisiä nurkkia etsiville Parkanosta löytyy vielä varsinainen ammattilaisten luola, perinteinen räkälä, johon on mukava mennä haastamaan henkeviä muiden alkoholistien kanssa! Kaduilla elämää suorastaan kuhisee viikonloppuisin: kaikki mahdolliset teinien ja teinimielisten mautot ja autot kaivetaan esiin, ja niillä sitten ajellaan täysin päämäärättömästi ympäri kylää.

Parkanossa kaikki tuntevat asiasi paremmin kuin sinä itse. Eikö olekin mukavaa! Jos satut unohtamaan jonkin yksityiskohdan elämästäsi, voit kysyä siitä joltakulta muulta ja voit olla varma, että saat oikean vastauksen! Usein käy Parkanossa myös niin, että jostain selviää, että esimerkiksi kadulla kohtaamasi ihminen on sinulle jotain sukua, kuten sedäntädinkumminserkunäidinisä. Sitä sitten taivastellaan ja ollaan niin hyvää sukulaista siitä lähtien.

                       

Yrityksille, etenkin kirpputoreille, Parkano on luvattu maa. Jokainen, joka täällä menee firman perustamaan, saa alkaa odottamaan konkurssia, viimeistään silloin, kun ei enää saa tukea valtiolta. Mutta kuten edellä mainittiin, kirpputorit porskuttavat. Niitä löytyy joka nurkasta ja kellarista, ja kaikissa on suunnilleen samanlaista tavaraa, mutta niin ne vain pysyvät pystyssä vuodesta toiseen.

                       

Koulutusmahdollisuudet ovat Parkanossa suorastaan loistavat! Täältähän löytyy peruskoulun lisäksi ihan ammattikoulu ja lukiokin. Mitä sitä muuta tarvitaankaan, kyllä tällaisilla eväillä aina Siwan kassalle pääsee. Ja jos et ole kouluttautuvaa sorttia, kyllä joku tuttava sinut palkkaa suhteilla jotain pientä nikkaroimaan. Ja onhan Parkanossa koulujen lisäksi yhdistystoimintaa ja harrastusmahdollisuuksiakin: esimerkiksi Puntti, jossa kaikki ovat varmasti vähintään kerran elämässään käyneet nöyryyttämässä rautaa, tai ainakin itseään. Tai jos olet ulkoilevaa sorttia, osta kalastusvapa, ja lähde Viinikanjoen rannalle keikkumaan kalojen perässä. Mutta varo, ettet putoa jokeen, sillä se voi olla ikävä loppu hyvin alkaneelle ahvenenmetsästyskaudelle.  

Eli, jos haluat osaksi tätä omalaatuista, massasta erottuvaa yhteisöä, varmista ensin, että joku sukulaisesi, vaikka sitten se sedäntädinkumminserkunäidinisä, asuu täällä, sillä muuten sinua ei hyväksytä joukkoon. Silti, kaikista vajavaisuuksistaan huolimatta, Parkano on vireä, ihastuttava lintukoto Pohjois-Pirkanmaalla. Tee sinäkin elämäsi paskin paras päätös ja muuta Parkanoon, kirpputorin naapuriin!

                     

Outolintu

Anna Luomajärvi

Elokuva on uusi, mutta silti niin tutunoloinen tieteistoimintaelokuva, joka perustuu Veronica Rothin samannimiseen kirjatrilogian ensimmäiseen osaan, joka on ilmestynyt  vuonna 2011. Elokuvan on ohjannut Neil  Burger, joka on ohjannut mm. elokuvan The Lucky Ones(2008), ja sille on suunnitteilla kolme jatko-osaa. Elokuvan pääosia näyttelevät muun muassa Shailene Woodley (Beatrice ”Tris” Prior), Theo James (Tobias ”Four” Eaton), Kate Winslet (Jeanine Matthews), Zoë Kravitz (Christina), Ansel Elgort (Caleb Prior) ja Maggie Q (Tori).

Elokuvan tapahtuma-aika on tulevaisuus, jolloin ihmiset on jaettu viiteen ryhmään eli Vaatimattomiin, Uskaliaisiin, Rehteihin, Teräviin ja Sopuisiin heidän kykyjensä ja luonteensa perusteella. Nälkäpelistä tutut tulevaisuus ja ihmiskunnan jako luokkiin on tässäkin elokuvassa otettu käyttöön. Elokuvan päähenkilö Beatrice on aikuistumassa, ja hän menee elokuvan alussa kokeeseen, jossa testataan, mihin luokkaan hän parhaiten soveltuisi. Testissä selviää, että hän on niin kutsuttu divergentti, eli hän sopisi moneen eri ryhmään. Yhtäläisyyksiä Harry Potteriin ja Lajitteluhattuun on huomattavissa testissä ja päähenkilön erilaisuudessa.

Valintatilaisuudessa Beatrice (Shailene Woodley), joka hoitaa hommansa elokuvan pääosassa hyvin, joskin vähän vaisummin verrattuna esimerkiksi aiemmin mainitun Nälkäpelin Jennifer Lawrenceen, päättää liittyä Uskaliaisiin vanhempiensa suureksi suruksi ja hämmästykseksi. Beatricen koko elämä muuttuu nimeä myöden, kun hänestä tulee Tris ja hän joutuu muiden uusien Uskaliaiden kanssa haastavaan ja vaaralliseen koulutukseen, jonka päätteeksi joukon huonoimmat joutuvat poistumaan ja elämään lopun elämänsä kadulla. Trisillä on ongelmia selviytyä haasteista, ja hän on vaarassa joutua pois, mutta vanhempi Uskalias Four auttaa häntä selviytymään, ja yhteisten harjoitusten ja tapaamisten myötä he rakastuvat toisiinsa, kuten arvata saattaa, koska jokaisessa elokuvassa on yleensä vähintään yksi rakkaustarina oltava.

Taustalla häärii Jeanine Matthews eli Kate Winslet, joka on varmaan elokuvan näyttelijöistä tunnetuin,  ja Terävät, jotka haluavat kaapata vallan itselleen. He saavat myös Uskaliaat puolelleen uudella keksinnöllä, jonka avulla ihmisiä voidaan kontrolloida koneelta tekemään mitä halutaan, kunhan heihin on ruiskutettu välittäjäaine. Samaan aikaan divergentit halutaan tuhota, koska he ovat monitaitoisuutensa vuoksi uhka koko järjestelmälle.

Huomattava samankaltaisuus moniin muihin nuorille suunnattuihin elokuviin on selvästi nähtävissä, eikä se ole erityisen positiivista, koska herää kysymys, että eikö keksitty mitään uutta.  Elokuvassa ei ole juuri mitään erityistä miksi juuri tämä kannattaisi katsoa tai miksi se jäisi mieleen, koska kaikki sen elementit on jo nähty esimerkiksi Nälkäpelissä ja Harry Potterissa. Positiivista elokuvassa on kokonaisuus, joka on viihdyttävä ja loppu, joka jää selvästi kesken, mikä saa heti odottamaan seuraavaa osaa. Elokuva on takuuvarmaa viihdettä erityisesti nuorille ja varsinkin Nälkäpelin ystäviin tämän luulisi uppoavan.

Tähtiä elokuva saa 3/5.