Anna Luomajärvi
Olen 16-vuotias kurulainen tyttö. Perheeseeni kuuluu itseni
lisäksi neljä pikkusiskoa, pikkuveli ja vanhemmat. Asumme maatilalla, jossa
kasvatamme lihakarjaa. Muutin syksyllä 2013 Parkanoon lukio-opintojen perässä.
Harrastuksiini kuuluvat erilaiset käsityöt, lukeminen, ja leivonta. Tällä
hetkellä puikoilta löytyy lapaset, yöpöydällä odottaa Pauliina Rauhalan
Taivaslaulu-kirja ja kokeiluun on menossa aleksanterinleivokset. Koulussa
eniten kiinnostavat äidinkieli, historia ja englanti. Tulevaisuudensuunnitelmia
ei vielä ole, vaikka siitä koko ajan kyselläänkin. Lehtityön kurssin valitsin,
koska olen ollut kiinnostunut kirjoittamisesta lukemisen lisäksi. Toinen syy
valinnalleni oli se, että halusin tietää enemmän toimittajan työstä ja
lehtitekstien kirjoittamisesta.
Julia Jokela
Olen 16-vuotias ja asun Parkanossa ja käyn lukiota.
Harrastan aika paljon piirtämistä ja maalaamista, musiikki ja lukeminen
kuuluvat myös harrastuksiini, unohtamatta elokuvia.
Olen aina rakastanut piirtämistä. Jo ihan pienenä ei ollut
mitenkään epätavallista minun kohdallani, että kaupasta piti raahata joka päivä
uusia värikyniä, vesivärejä, sun muita juttuja. Piirtäminen on yksinkertaisesti
aina ollut osa elämääni. Iän myötä taito on aina vain kehittynyt ja mukaan on
tullut myös innostus taidetta kohtaan. Rakastan muiden töiden katselua ja
kiinnitän niissä aina erityisesti huomiota valoon ja varjoon, väreihin,
suuntiin ja muotoihin. Aika usein pohdin myös niiden sanomaa tai tunnelmaa. Pidän
todella paljon erilaisten tekniikoiden kokeilemisesta ja elämässäni on tuskin
yhtään päivää, jolloin en miettisi, miten jonkun asian piirtäisi tai maalaisi.
Näin yleisesti voisi siis sanoa, että olen taiteellinen,
eläinrakas, laiska, iloinen huumorintajuinen persoona, jolla on varmasti joku
mielipide kaikista asioista, ja joka rakastaa elämän pieniä iloja, ja jonka voi
löytää tekemässä mitä erikoisempia asioita, esimerkiksi pohtimassa sitä, voiko nurmikkoa imuroida.
Saija Papunen
Olen 16-vuotias parkanolainen tyttö, ja käyn tällä hetkellä
Parkanon lukiota. Harrastan ratsastusta, surffailua netissä ja surkeaa
huumoria. Olen pienestä pitäen rakastanut taiteita ja kirjallisuutta, ja
suosikkikirjani on Dante Alighierin runoteos Jumalainen näytelmä. Myös eläimet,
etenkin hevoset ja koirat, ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Musiikkimakuni
on todella joustava, eli kuuntelen sitä mikä kuulostaa hyvältä genrestä
riippumatta. Yhtenä hetkenä saatan kuunnella Vivaldia ja heti perään Slayeria.
Rakastan kesää ja etenkin hämäriä hetkiä, jolloin auringon viimeiset säteet maalautuvat mäntyjen runkoihin saaden ne hehkumaan kuin niillä olisi sisäinen valonlähde. Päivisin minut löytää monesti lähimmästä pusikosta kuvaamasta jotain niinkin järkevää kuin heiniä eri perspektiiveistä. Vaikka henkisesti kotini on perheemme kesämökillä, en kaihda myöskään urbaanimpia kulttuurielämyksiä.
Huoneessani vallitsee aina iloinen kaaos: erilaisia siveltimiä ja maaleja pyörii lattioilla; kirjahyllyssä seisovat vierekkäin sulassa sovussa Hugleikur Dagssonin Huumorin musta kirja ja J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta; television ruudun edessä pönöttää sitkeästi eräs hyasintti, jota en ole viitsinyt siirtää muualle. Tietokone on monesti joutunut tahattoman väkivallan uhriksi astuttuani sen päälle harhaillessani yöllä keittiöön juomaan.
Sellainen minä siis olen: vähintäänkin ristiriitainen, laiska haaveksija, joka mieluummin vaikka nukkuu kuin vaivautuu tekemään mitään hyödyllistä.
Rakastan kesää ja etenkin hämäriä hetkiä, jolloin auringon viimeiset säteet maalautuvat mäntyjen runkoihin saaden ne hehkumaan kuin niillä olisi sisäinen valonlähde. Päivisin minut löytää monesti lähimmästä pusikosta kuvaamasta jotain niinkin järkevää kuin heiniä eri perspektiiveistä. Vaikka henkisesti kotini on perheemme kesämökillä, en kaihda myöskään urbaanimpia kulttuurielämyksiä.
Huoneessani vallitsee aina iloinen kaaos: erilaisia siveltimiä ja maaleja pyörii lattioilla; kirjahyllyssä seisovat vierekkäin sulassa sovussa Hugleikur Dagssonin Huumorin musta kirja ja J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta; television ruudun edessä pönöttää sitkeästi eräs hyasintti, jota en ole viitsinyt siirtää muualle. Tietokone on monesti joutunut tahattoman väkivallan uhriksi astuttuani sen päälle harhaillessani yöllä keittiöön juomaan.
Sellainen minä siis olen: vähintäänkin ristiriitainen, laiska haaveksija, joka mieluummin vaikka nukkuu kuin vaivautuu tekemään mitään hyödyllistä.