Hiljaisuus junassa

IC 48 lähti Parkanon asemalta klo 11.18 kohti Tamperetta. Paikkani on nro 5 vaunussa 5 ja siellä perällä olevassa neljän henkilön osastossa. Kanssani istuu aasialainen mies, mahdollisesti kiinalainen tai japanilainen.

                              

Hänen syödessään banaaneja niitten tuoksu tunkeutuu hajuaistiini. Emme virka mitään toisillemme. Koko 48 minuuttia kestänyt junamatka luisuu ohi täydessä hiljaisuudessa.

                            

 Päässäni juoksee monta ajatusta. Johtuuko se matkatoverini ulkomaalaistaustasta? Vai suomalaiseen kulttuuriin tyypillisestä tavasta kunnioittaa toisen omaa tilaa?

                              

Pidän tätä todennäköisempänä vaihtoehtona. Minulla on kokemusta ulkomaalaisten kanssa toimimisesta. Minulla oli selvimmin mielessäni vieraan oman tilan kunnioittaminen.

                              

Miesparka olisi todennäköisesti säikähtänyt kuoliaaksi jos ventovieras olisi yhtäkkiä alkanut puhua hänelle. Puhumattakaan siitä että hän näytti kiireiseltä Ipadinsa kanssa. Ja lisäksi hiljaisuus tekee hyvää.

                              

Mutta kyllä se päättyi ”duuriin”. Minä nyökkäsin tervehdyksesi lähtiessäni. Ei hassumpaa suomalaiselta, vai?

Janne Kilkki

                            

                            

Muotia musliminaisille

Italialainen Dolce&Gabbana julkaisi esikoisensa, uuden Abaya Collection - huntumalliston musliminaisille. Hunnut ovat tyylikkäitä ja niitä löytyy moneen tyyliin sopivia, klassista mustista värikkäisiin hedelmäkuoseihin. Kankaat ovat silkkiä ja sorsettia, pitsi-, kukka,- ja ornamenttikuvioilla.

Samankaltaisen malliston julkaisi viime vuonna myös DKNY. Heidän Ramadan Collectioniinsa kuuluu muun muassa pitkiä hameita ja pitkähihaisia paitoja. Samaa linjaa on nähty myös H&M:n mallistoissa.

Elle.com nettisivuilla Haute Hijab-nimisen musliminaisten vaatteita myyvän nettikaupan perustaja kertoi miten värikkäiden ja tyylikkäiden huivien ja asujen kysyntä on nousussa. Hän myös iloitsee, että tällaiset suuret muotimerkit ovat ottaneet musliminaiset huomioon, sillä he ovat nykyään aina itsenäisempiä ja menestyneempiä sekä aktiivinen ryhmä yhteiskunnassa, jotka haluavat ostaa yhä enemmän kauniita vaatteita.

Musliminaisten on arvioitu käyttävän rahaa muotiin n. 484 miljoonaa dollaria vuoteen 2019 mennessä. Vuonna 2013 musliminaiset käyttivät vuodessa 266 miljardia dollaria, jolla todistetaan, että kysyntä on selvästi kasvussa.

Lähteet: Elle.com, Style.com/Arabia

Senja Ahonen

Haastattelussa Tuija Haukkaluoma

Parkanossa toimii Palmu ry -eli Parkanon seudun elävän musiikin yhdistys, jonka tarkoituksena on yhdistää musiikin tekijät ja kuluttajat yhteiseen toimintaan elävän musiikin esittämismahdollisuuksien lisäämiseksi ja musiikin laadun parantamiseksi. Palmu ry:n puheenjohtaja Tuija Haukkaluoma kertoo, että Palmuun kuuluu tällä hetkellä viitisenkymmentä 12-60 vuotiasta jäsentä.

Tuija kuvailee Palmun toimintaa siten, että jäsenet maksavat 30 euron jäsenmaksua, joka oikeuttaa heidät soittoharjoitusvuoroon Studio 66:lla, jossa ylläpidetään laitteistoa, joka mahdollistaa kunnon harjoittelun ja esiintymistilaisuuksien järjestämisen.  Nykyään Palmun toiminnan pääpainona on studio 66:den ylläpito. Bändiläisten tapaaminen ja yhteisen toiminnan suunnittelu on tärkeää, Tuija kertoo. Järjestämme bändipalavereita 1-2 kuukauden välein, joissa tapaamme bändejä ja kartoitamme heidän harjoitustarpeitaan.  

Bändeille on tarjolla esiintymismahdollisuuksia, vaikka suuria konsertteja tai tapahtumia ei ole pystytty järjestämään, sillä vastuunkantajat käyvät päivisin töissä tai koulussa. Lavalle halukkaat pääsevät kiipeämään muun muassa studion pikkujouluissa tai avoimissa ovissa, joihin myös ulkopuoliset ovat tervetulleita yleisöksi. Lisäksi mahdollisuuksia esiintymisiin tarjoontuu jäsenten yhteisissä illanvietoissa. “Palkka keikkoja” Palmu ei kuitenkaan järjestä, vaan konsertonti tapahtuu yhdistyksen hyväksi. Palmun hallitus myös infoaa bändejä mahdollisista yhteistyökumppaneiden- ja kanavien kautta tiedotetuista bändikilpailuista ja tapahtumist, joihin voi aina mahdollisuuksien mukaan osallistua.

Alku nuorten bänditoiminnalle luotiin KuMu-hankkeen avulla, joka kesti 2,4 vuotta. Silloin yhdistyksessä oli hanketyöntekijä, joka mahdollisti suuremmat konsertit ja tapahtumat sekä työpajat. Hankkeen jälkeen toiminta on kuitenkin saatu hyvin jatkumaan, kuvaa Haukkaluoma. Nykyään Palmu tekee myös yhteistyötä Petäjä opiston kanssa, jolloin studiolla järjestettävä bändipaja on tuonut uusia jäseniä yhdistykselle. Palmu toivookin löytävänsä uusia innokkaita nuoria mukaan toimintaan! 

Senja Ahonen

Arvostelu: Kahled Hosseinin kolme teosta

Afganistanilaisen, nykyään Yhdysvalloissa asuvan kirjailijan, Khaled Hosseinin kolme teosta, Leijapoika (2004), Tuhat loistavaa aurinkoa (2008) sekä Ja vuoret kaikuvat (2013) ovat parhaita kirjoja, joita olen koskaan lukenut. Kirjat avaavat ovet afganistanilaiseen kulttuuriin ja tapoihin. Olen kokenut niin paljon erilaisia tunteita lukiessani näitä kirjoja ja oppinut tuntemaan henkilöitä ja heidän elämänsä hyvin perusteellisesti, oppien samalla jotakin hyvin tärkeää ihmisyydestä.

Kirjoitustyyliltään Hosseinin kirjat eivät ole helpointa luettavaa. Jokaisessa kirjassa elää monta henkilöä, joiden elämää seurataan lähes syntymästä kuolemaan. Kertoja myös vaihtelee, kuten Tuhat loistavaa aurinkoa -kirjassa minäkertojana on aluksi Mariam, seuraavana Laila ja lopussa he vuorottelevat. Tapahtumista menee helposti sekaisin, ellei ole tarkkana. Kirjat eivät ole mitään aivojen tyhjentäjiä, pikemminkin päinvastoin. Jokaisen lukuhetken jälkeen jää päähän pyörimään ajatuksia.

Olen pistänyt merkille, että Hosseini tuo kirjoissaan esille Afganistanin naisten aseman sekä kiinnittää huomiota yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuteen. Naisia ja lapsia raiskataan, avioliiton ulkopuolelle syntyneet lapset eivät saa samoja mahdollisuuksia kuin avioliittoon syntyneet, miehet määräävät kaikesta, lapsikauppaa käydään ja hazarat - uskonnollisesti ja etnisesti muusta väestöstä erottuvia syrjittyjä ihmisiä - käytetään palvelusväkenä varakkaissa perheissä. Henkilöt kirjoissa ovat niin köyhiä, rikkaita ja maastamuuttajia kuin maalaisia ja kaupunkilaisiakin. Myös sotaa ja talibaanien valta-aikaa kuvataan hyvin tarkasti ja kirjoittajan henkilökohtaisesta näkökulmasta, mikä saa länsimaalaisen tietämättömän karvat nousemaan pystyyn. Tällaista on oikeasti tapahtunut Khaled Hosseinin lapsuudessa ja vielä tänäkin päivänä Afganistanissa. Tottakai pitää muistaa, että kaikkea väritellään tarinaa varten, mutta ainakin lukija saadaan havahtumaan todellisuuteen.

Mikäli aivan erilainen kulttuuri, omaamme verrattuna, kiinnostaa, kannattaa ottaa Khaled Hosseinin kirja käteen ja varata aikaa. Se on fifty-fifty pidätkö siitä. Huomaat heti alussa onko kirja tyyppiäsi, jos ei, et jaksa lukea edes ensimmäistä lukua, mutta jos pidät kirjasta,  lupaan, että ahmit kaiken kerralla.

Senja Ahonen

Kuka oli David Bowie?

 David Bowie syntyi tammikuussa 1947 työläisperheeseen. Hän opetteli lapsena kitaran soiton ja 12-vuotiaana hän alkoi soittaa saksofonia. Hän epäonnistui peruskoulun loppukokeessa ja meni sen sijaan Bromley Technical High Schooliin vuosiksi 1958-63 mutta läpäisi ainoastaan taiteesta. Hän soitti eri bändeissä vuodesta 1964, mutta mikään ei saavuttanut menestystä. 1967 kesäkuussa Bowie julkaisi ensimmäisen albuminsa nimeltä David Bowie, joka ei saavuttanut menestystä. 1972 Bowie julkaisi The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars -albumin, josta alkoi matka menestykseen. 

                 

70-luvun keskivaiheilla Bowie kärsi huumeongelmista ja oli tekemisissä okkultismin kanssa. Näihin aikoihin syntyi albumi Station to Station. Hän pääsi riippuvuudesta eroon ollessaan Berliinissä. 1977 hän erosi vaimostaan. Hän myös alkoi muuttua avoimemmaksi fanejaan kohtaan.

                             

80-luvulla Bowie saavutti supertähteyden. 1983 vuonna julkaistu albumi Let`s Dance sai hyvät arvostelut ja oli kaupallinen menestys. Kuitenkin tätä seuranneet albumit olivat liian valtavirtaa ja Bowien suosio kääntyi laskuun.

90-luvun alussa Bowie soitti yhdessä Reeves Gabrielsin kanssa Tin Machine-nimisessä yhtyeessä. Se jakoi kriitikkojen mielipiteen ja Bowie johti sitä itsevaltaisesti. Bowie jätti yhtyeen 1992 ja alkoi tehdä musiikkia enemmän omalla tyylillään. 

2004 Bowie joutui keskeyttämään kiertueensa valtimotukoksen takia. Hän esiintyi sen jälkeen vain harvakseen. Hän julkaisi uuden albumin, The Next Day:n, vasta vuonna 2013. Kaksi päivää ennen kuolemaansa Bowie julkaisi viimeisen albuminsa Blackstar:in.  

David Bowie kuoli kärsittyään 18 kuukautta vatsasyövästä. Tammikuun 16. päivänä 2016. 7. tammikuuta julkaistiin viimeinen musiikkivideo, singleen Lazarus. Siinä Bowie makaa vuoteessa aivan kuin merkkinä tulevasta kuolemasta. 

Bowiella oli muutamia alter egoja, joista tunnetuin lienee Ziggy Stardust, avaruudesta tullut rocktähti. 70-luvun keskivaiheilla hän kehitti Thin White Duke:n. Hän kärsi huumeista ja natsisyytöksistä näihin aikoihin. Tämä hahmo oli ”romantikko ilman tunteita”.  

David Bowie tunnettiin glam rockin edelläkävijänä ja rockin futuristina. Hänen kuolemansa on surullinen uutinen faneille ja rockin ystäville. Hyvää matkaa tähtiin, avaruusmies.

Janne Kilkki 

Lähes aikuinen

Vuosi vaihtui, jolloin uusi ikäpolvi ryhtyi aikuistumaan. Heti tammikuun alussa Facebookissa tulee ilmoituksia kavereiden 18-vuotissyntymäpäivistä ja omakin alkaa jo lähestyä uhkaavasti. 18 on varmasti se merkittävin ikä, jota odotetaan koko elämän ja sitten kun se vihdoin saavutetaan, se ei olekaan glitteriin pyöriteltyä juhlahumua. Vastuutahan tässä alkaa kasautua harteille jo hyvissä ajoin.

Valtio määrittelee jo 17-vuotiaat aikuisiksi, sillä se kun tulee mittariin, niin lapsilisät lopetetaan. Opintotukeakaan ei liiemmin heru, paitsi jos asut melkein kolmenkymmenen kilometrin päässä koululta tai vanhemmilla ei raha-asiat luista. Olenko minä tavallinen seitsemäntoistavuotias ilman rahaa yhden kokonaisen vuoden ja opettelen elämään omilla rahoillani, kuten aikuiset tekevät? Ilmeisesti kyllä, sillä vanhemmatkin odottavat jo enemmän vastuuta ja asioiden hankkimista omalla rahalla, sillä ”kohtahan olet jo aikuinen, joten paras opetella”. Kyllähän sen tavallaan ymmärtääkin, kun kolmilapsisessa perheessä kuluja kertyy.

Tässä on nyt vuosi rämmitty saituuden suossa, ja tunnelin päästä alkaa häämöttää kakun päällä koreilevien 18 kynttilän loimotus. Mutta ennen sitä, täytyy tietysti suorittaa autokoulu viittä vaille valmiiksi ja opetella käymään lääkärissä ilman äitiä, koska ”kohtahan olen aikuinen”. Enhän minä tiedä mitä tärkeitä papereita pitää ottaa mukaan minnekin ja koska on turha huolestua. Täytyy varmaan myös ruveta miettimään hakisinko jonnekin töihin, kun laskujakin voi alkaa kertymään, sillä kohtahan voin luoda omat tunnukset nettikauppoihin! Kun se kahdeksantoista sitten saavutetaan, päästään baareihin ja äitien pelkäämät baarihirmut voivat nostaa päitään. Olenhan sentään aikuinen, joten voin tehdä mitä huvittaa, vilautan vain henkkarit ja se on siinä!

Ehkä 18-vuotias ei olekaan niin aikuinen kuin yläasteella tuli ajatelleeksi. Lupa ajaa autolla ja ostaa alkoholillisia juomia ei muuta sitä, että tykkään edelleen samoista lapsellisista asioista kuin tähänkin asti, ja eiväthän kaikki 18-vuotiaat aja edes autolla tai juo alkoholia. En myöskään yhtäkkiä ala katselemaan joka ilta uutisia tai kiinnostu politiikasta saati sitten pitämään punaviinistä jouluillallisella. Pysyn lapsena (huom. autolla ajavana lapsena!) varmasti niin kauan kun asun vanhempieni katon alla. Syön äidin tekemää ruokaa ja nautin isän maksamasta sähkölaskusta katselemalla telkkaria. Vastuuta täytyy alkaa kantamaan enemmän kuin tähän asti, mutta ehkä siitäkään ei kannata stressiä ottaa. En myöskään aio juosta kulutuksen syöksykierteeseen vaan hillitä itseni kuten tähänkin asti. On helppoa sanoa olevansa aikuinen, mutta aikuisena oleminen on sitten ihan eri juttu.

Senja Ahonen

Tulossa uusia tekstejä!

Parkaisu julkaisee lähiaikoina sivistysjohtaja Harri Hiitin haastattelun tulevasta koulukampuksesta sekä jutun bänditoiminnasta Parkanossa. Paljon muutakin on tulossa!

- Toimitus