Kirjoitustyyliltään Hosseinin kirjat eivät ole helpointa
luettavaa. Jokaisessa kirjassa elää monta henkilöä, joiden elämää
seurataan lähes syntymästä kuolemaan. Kertoja myös vaihtelee, kuten
Tuhat loistavaa aurinkoa -kirjassa minäkertojana on aluksi Mariam,
seuraavana Laila ja lopussa he vuorottelevat. Tapahtumista menee
helposti sekaisin, ellei ole tarkkana. Kirjat eivät ole mitään aivojen
tyhjentäjiä, pikemminkin päinvastoin. Jokaisen lukuhetken jälkeen jää
päähän pyörimään ajatuksia.
Olen pistänyt merkille, että Hosseini tuo kirjoissaan
esille Afganistanin naisten aseman sekä kiinnittää huomiota yhteiskunnan
epäoikeudenmukaisuuteen. Naisia ja lapsia raiskataan, avioliiton
ulkopuolelle syntyneet lapset eivät saa samoja mahdollisuuksia kuin
avioliittoon syntyneet, miehet määräävät kaikesta, lapsikauppaa käydään
ja hazarat - uskonnollisesti ja etnisesti muusta väestöstä erottuvia
syrjittyjä ihmisiä - käytetään palvelusväkenä varakkaissa perheissä.
Henkilöt kirjoissa ovat niin köyhiä, rikkaita ja maastamuuttajia kuin
maalaisia ja kaupunkilaisiakin. Myös sotaa ja talibaanien valta-aikaa
kuvataan hyvin tarkasti ja kirjoittajan henkilökohtaisesta näkökulmasta,
mikä saa länsimaalaisen tietämättömän karvat nousemaan pystyyn.
Tällaista on oikeasti tapahtunut Khaled Hosseinin lapsuudessa ja vielä
tänäkin päivänä Afganistanissa. Tottakai pitää muistaa, että kaikkea
väritellään tarinaa varten, mutta ainakin lukija saadaan havahtumaan
todellisuuteen.
Mikäli aivan erilainen kulttuuri, omaamme verrattuna,
kiinnostaa, kannattaa ottaa Khaled Hosseinin kirja käteen ja varata
aikaa. Se on fifty-fifty pidätkö siitä. Huomaat heti alussa onko kirja
tyyppiäsi, jos ei, et jaksa lukea edes ensimmäistä lukua, mutta jos
pidät kirjasta, lupaan, että ahmit kaiken kerralla.
Senja Ahonen
Senja Ahonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti