Auringon
kimaltelevassa kultavalossa välkkyvät vedet,
ne ovat
karistaneet yltään jääpeittonsa.
Kohti
taivaita nousevat nuoret puunversot,
lävitse
menneen vuoden kuolleiden lehtien ja ruohojen.
Puiden oksat
kannattelevat miljoonia pieniä avautuvia silmuja, jotka
kohta
puhkeevat väriloistoonsa:
tuhansiin
vihreisiin sävyihin,
toivottaen
maasta ulos työntyvät kukat tervetulleiksi.
Vain
muutamina öinä pitkän vuodenkierron aikana
saamme
tuntea viileät keväiset yöt,
niiden
poskiamme hyväilevät tuulet,
jotka idästä
tänne puhaltavat.
Ja juuri,
kun tunnemme kylmyyden meidät ympäröivän,
uskomme
näkevämme pilkahduksen tähtitaivaasta,
AURINKO
NOUSEE
ja tuhoaa
kylmän ja pimeyden
levittäen
valoonsa kaukaisimpaan länteen;
ajaen taas
kerran pois kuoleman valtakunnan,
ilmoittaen uuden
ajan alkavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti